Sinisestä kylpyammeesta on hyvä aloittaa. Siihen - mutta ei yksin siihen - kiteytyy kätevästi se raskaansarjan osuus, joka taiteilijan fyysiseen työhön liittyy. Tai siis lähipiirin fyysiseen työhön. Viime talvena, kun minä tyhjensin äidin työhuonetta, sain rekrytoida aika monta miestä kantamaan ammetta.
Sehän piti tietenkin saada säästää.
Mistä lie alunperin löytynyt. Roskalavalta varmaan, niin kuin moni muukin tilataiteen aihio.
Niin jäin vain miettimään, että en kyllä yhtään muista ketkä olivat itse taiteilijaa kymmenen vuotta sitten auttamassa ammeen raahaamisessa paikan päälle Töölönlahdelle. Jos ne ihmiset tulevat jostain esille, voisin ihan tarjota oluet.
Kun taide leiriytyy, kyse voi olla mistä vaan.
Äidille sininen väri merkitsi muistoa hänen omasta äidistään, joka kuoli vuonna 1998. Sen jälkeen - veikkaan - että ainakin kerran vuodessa syntyi teos myös ikävästä. Enemmän teoksia syntyi kuitenkin kaikesta muusta.
 |
| (Kuvat: Arto Keskinen) |
Minä voin tulkinnoissani olla kyllä väärässäkin. Sininen väri nimittäin yllätti taiteilijan itsensäkin aina ilmestyessään. Virallisesti emme pitäneet sitä surutyön värinä. Murheeseen äidillä oli eräs pidempi projekti, josta kerron myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti